Tänään päästyäni toimistolta kotini rauhaan mieleeni tunkeutuikin pieni epäilys - miten voin tietää, että Popporoo on todella ulkoavaruuden kaukaisella planeetalla elelevä pieni... tai vaikka suuri otus? Popporoo ei koputtele koskaan kotona oleviin kuulokkeisiini. Mitä järkeä olisi siinä, että avaruuden olio vastaisi tietokoneruudun kopisutteluuni morsettamalla kuulokkeisiini? Ehkäpä Popporoo on tylsistyneen tai aineiden rappeuttamien aivosolujeni luomaa mielikuvituksen tuotosta, eikä Eriadinus nimistä planeettaa ole olemassakaan. Tai sitten planeetta on olemassa, mutta kokonaan toisen niminen! Niin mitäpä sillä toisaalta on väliä minkä niminen planeetta tai koko olio on, jos se ylipäätään on olemassa?
Tai sitten joku leikittelee kanssani ja seurailee idioottimaista tietokoneruudun koputtelua ja nakuttelee sitten jotenkin tietokoneeni kuulokkeisiini morsettamalla kummallisia jorinoita.
Sen kyllä tiedän, että varsin suuri osa ihmisistä uskoo totuuden selviävän tuijottamalla seinää. Tuijottamalla seinää ja päästämällä irti ajatuksista uskovat selvyyden asioihin saapuvan. Kuulemma voi katseen antaa vaeltaa tai kohdistaa katse kuviteltuun pisteeseen ja antaen ajatusten lipua pois tarkkaillen korkeintaa hengitystä ja kehon tuntemuksia.
Mutta sitten kesken yritykseni keksiä keino löytää totuus, alkoikin yhtäkkiä kuulua kaiuttimista tuttu morsetuksen koputus - tällä kertaa siis kotonani. Popporoo kertoi uudesta huolestaan. Popporoo oli alkanut epäillä, että Minä olen tutkimusryhmän hänelle laatima ansa!
Mieleen tulee epäilyksien täyttämä parisuhde - jonkinlaisen alienin kanssa. Epäilee vielä olemassa oloanikin!
Tai sitten joku leikittelee kanssani ja seurailee idioottimaista tietokoneruudun koputtelua ja nakuttelee sitten jotenkin tietokoneeni kuulokkeisiini morsettamalla kummallisia jorinoita.
Sen kyllä tiedän, että varsin suuri osa ihmisistä uskoo totuuden selviävän tuijottamalla seinää. Tuijottamalla seinää ja päästämällä irti ajatuksista uskovat selvyyden asioihin saapuvan. Kuulemma voi katseen antaa vaeltaa tai kohdistaa katse kuviteltuun pisteeseen ja antaen ajatusten lipua pois tarkkaillen korkeintaa hengitystä ja kehon tuntemuksia.
Mutta sitten kesken yritykseni keksiä keino löytää totuus, alkoikin yhtäkkiä kuulua kaiuttimista tuttu morsetuksen koputus - tällä kertaa siis kotonani. Popporoo kertoi uudesta huolestaan. Popporoo oli alkanut epäillä, että Minä olen tutkimusryhmän hänelle laatima ansa!
Mieleen tulee epäilyksien täyttämä parisuhde - jonkinlaisen alienin kanssa. Epäilee vielä olemassa oloanikin!