Puolueet

Popporoo oli lukenut iltapäivälehtiä ja kyseli minulta nyt, että mikä tämä Perussuomalaiset oikein on. Neuvoin Popporoota kyllä heti ulkomaalaisena pysymään sekaantumatta Suomen maan politiikkaan. Pienen jankuttamisen jälkeen taivuin kuitenkin selvittämään lyhyesti poliittisten puolueiden arvoja siten miten minä ne näen.

Perussuomalaiset ovat siis sellaisen ihan tavallisen kansanmiehen puolella. He ovat puolue, joka kannattaa sellaisia suomalaisten arvoja, minkä varassa  Suomi kukoisti Kekkosen aikaan, kun Vennamo piti pienen ihmisen puolta, idänkauppa toimi, kirkossa käytiin ja maataloustuet toi leipää pöytään, eikä pakolaisia tai homoja oltu vielä keksitty. Sitten on kuulemma sellaisia city-perussuomalaisia, mutta heidän selittämiseensä ei minun älyni riitä.

Suomen Keskusta eli entinen Maalaisliitto on oikeastaan kovin samanlainen kuin Perussuomalaiset, mutta kannattavat sellaista markkinataloutta, jossa suurissa kaupungeissa tehdyt varat jaetaan ympäri maakuntia, koska elävä maaseutu on edellytys kaupunkien vaurastumiselle. Keskustalaisetkin ne muistelevat Kekkosen aikoja kun teitä rakennettiin pitkin Kainuun korpia.

Vasemmistoliitto ja sosiaalidemokraattinen puolue ovatkin sitten kommunisteja. Vasemmistoliitto on kyllä siitä hyvä kommunistipuolue, että muuten saisi ihmiset tehdä mitä lystäävät, kunhan kaikki ovat rikkaita tai jos rahaa ei kaikille riitä, niin sitten kaikki ollaan köyhiä. Demarit taas uskoo, että Suomi nousee, kun pannaan tehtaan piiput savuamaan ja loput kunnalle töihin.

Vihreät ovat melkein kuin Vasemmistoliitto, vaikka eivät olekaan kommunisteja. Vihreät kannattavat feminismiä, maahanmuuttoa ja luonnonosuojelua ja muita henkisiä arvoja. Vihreät ovat muuten kiva puolue, mutta eivät oikeastaan aja suomessa asuvien suomalaisten ihmisten etua, vaan ajavat enemmän sellaista, että pidetään kädestä kiinni ja annettaa energioiden virrata, mutta sammutetaan (sähkö)valot.

Kokoomus onkin sitten viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: rahakirstujen ja kristillisten arvojen vartija, jota pyörittää suurpääoma. Kokoomuksessa ei veljeä jätetä, vaan tukirahoja ja asemia pyöritetään ja saadaanpa vielä köyhä kansa äänestämään rikastumisen toivossa.

Sitä minä vain mietin milloin Suomeen perustetaan puolue, joka alkaa järjestelmällisesti purkaa edellisen koplan rakentamaa byrokratiaa. Puoluekoneisto on vain sellainen vekotin, että se tuppaa lihottamaan itseään ja suojelemaan omiaan niin, että on koko maa pullollaan puoluekavereiden virkamiehiä keksimässä uusia sääntöjä ja kieltoja, jotka taas vaativat uusia päättäjiä, suunnittelijoita ja valvojia. 

Mutta Popporoo, ota sinä nyt sen verran monta lorazepaamia, että unohdat tämän hullutuksen, Äläkä vaan vihjaise Reprojisointiosastolle näistä hiiskaustakaan.

Iltapäiväkahvi

Olen kovasti yrittänyt pohtia miten Popporoolle kertoisin hallituksista ja uskonnoista ja riidoista ja kielloista, joita Maa planeetallamme riittää vaikka kuinka. Päätin kuitenkin alkaa morsettaa moraalin alkuperästä - eli asiasta josta Minä ihmisenä en sen kummemmin juuri voi paljoa tietää. Niinpä aloin naputtaa...

Mielestäni luotettavin teoria moraalin synnylle on se, että meihin on ohjelmoituna erilaisia tapoja toimia erilaisissa tilanteissa ja tämän lisäksi meillä on alttius omaksua eli oppia erilaisia tapoja toimia erilaisissa tilanteissa. Sitten ne jotka ovat toimineet ikävästi toisia lajitovereita kohtaan on jätetty lauman ulkopuolelle nääntymään nälkään tai on jopa kalautettu nuijalla niskaan ja tehty lauman entisestä jäsenestä lopulle ryhmälle kelpo ateria. Näin sitten ryhmissä opittiin hiljakseen olemaan riittävän samaa mieltä siitä miten asiat pitää tehdä.

Toistensa kanssa tekemisissä olevat ryhmät riitelivät, kunnes nekin alkoivat oppia kunnioittaa yhteisiä sääntöjä ja näille perusteiksi he keksivät erilaisia tarinoita ja yhteisiä tarinoita vaalimaan he keksivät erilaisia mielikuvitusolentoja. Näin syntyivät uskonnot ja suuri osa moraalisääntöjä ja rituaaleja.

Myöhemmin sitten jotkut ovat hoksanneet, ettei näiden uskontojen sanelemat säännöt perustu oikein mihinkään, vaan järkevämpää on luoda kokonaan uudet säännöt. Niinpä sitten jotkut valjastivat sotajoukon ja kirjoittivat oman lakinsa siitä mikä on oikein ja mikä väärin ja pakottivat ihmiset noudattamaan näitä.

Jotkut eivät kuninkaita uskoneet sen enempää kuin pappejakaan, vaan alkoivat itse miettiä mikä on oikean ja väärin. Syntyi erilaisia koulukuntia eri maissa, etenkin kreikassa, intiassa ja kiinassa, joissa viisaat miehet yrittivät keksiä sääntöjä sille mikä on oikein ja väärin.

Onneksi moiset jaarittelut ovat alkaneet jäädä jo historiaan ja ollaan taas huomaamassa, että moraali on meissä valmiiksi ohjelmoitu ja voimme käyttää sitä ohjaamaan tekojamme vapaasti valintamme mukaan.
Mutta muista silti aina, että kyttä voi tulla akkunan taa.

Hirvi

Tänään kesken iltapäiväkahvini alkoi taas kuulua naputus: Popporoohan siellä viestitteli, että hänellä on nyt hirvi. Ja mikä pahinta, niin hänellä ei ollut minkääänlaista käsitystä miten sitä käytetään tai miten se sammutetaan. (Hirvikivääriä ei sentään paketissa ollut toimitettu.)

Hirvi taisi alunperin juontua siitä, että olin neuvonut Popporoota hankkimaan ystäviä. Popporoon tapauksessa se tarkoitti, että hän oli anonut Reprojisointiosastoa tekemään hänelle ystäviä, joiden kanssa hän voisi vapaa-aikanaan istuskella, laulaa lauluja ja käyttää silkkitie.net:istä tilaamiaan huumeita. Reprojisointiosasto oli päätynyt generoimaan ystäväksi hirven ilmeisesti Maasta kaapatun Ilta-Sanomat -lehden Kamala luonto -sarjakuvan perusteella. Nyt Popporoolla oli hirvi, muttei edelleenkään ystäviä Minua lukuunottamatta.  Onneksi Reprojisointiosastolla ei ollut tarkempaa käsitystä minkä kokoinen hirvi on, joten Popporoota nyt joka paikkaan seuraava hirvi ei ollut keskikokoista koiraa suurempi.

Minä huvittelin ajatuksella, että neuvoisin Popporoota tilaamaan Reprojisointiosastolta karhun - sillä se hirvi ongelma luultavasti korjaantuisi...

Aamukahvia Eriadinuksella ja täällä toimistolla

Tänään aamukahvia työpaikallani hörppiessäni pohdin mahtoiko Popporoo saada unenpäästä kiinni, jos se hänen kaltaiselleen on tarpeenkaan. Täytynee vastavuoroisesti tinkiä häneltä vähän jotain mielenkiintoista informaatiota elämästä siellä hänen kotipuolessaan. Tänäkin aamupäivänä Minä jatkoin henkisesti nujerrettuna työtehtäväni eteenpäin viemistä kuin törmäillen pimeässä tietämättäni oikein kunnolla työni tavoitteita ja keinoja päästä tavoitteisiin.

Myöhemmin onneksi tuttu koputtelu havahdutti minut, mutta koputuksen tahti ei ollutkaan tällä erää mitenkään totutun rauhallinen. Popporoo oli tutkimuksen nimissä saanut työtään ja itseään ohjaamaan Eriadinukselle hallituksen ja melkoisen kasan lakeja eli joitain kumman sääntöjä ja kieltoja. Lisäksi Popporoo oli aamukahvin yhteydessä lukemastaan aamulehdestä lukenut Maassa vaikuttavista useista eri hallituksista ja näiden välisistä kriiseistä, jotka reprojisiointiosasto on päättänyt, tutkimuksen nimissä, jälleen asentaa Eriadinukselle.

Popporoon eilinen leppoisan pilleripäinen ilta rakkauden käsitteen opiskelua, olikin muuttunut aamulla painajaiseksi, jonka myötä hän oli erityisen huolissaan minusta. Oliko elämäni sittenkin jonkinlaista julmaa orjuutta alituisen kuolemanvaaran uhkaamana.  

Kuunneltuani Popporoon vuodatuksen ja hörpättyäni kahvikupposeni tyhjäksi päätin itse rauhoittua ja pohtia miten asia todella on. Kerroin Popporoolle neuvon, että ottaa pari rauhoittavaa ja lepää tovin. Minä puolestani yritän päästä työssäni eteenpäin ja samalla pohtia mitä vastaan Popporoolle.